NÄYTTÖTYÖ - the Streets of Life

Street of Life - Elävä katu

Toteuta yksi valokuva, jonka teemana on Elävä katu. Käsittele teemaa haluamallasi tavalla.

© Miia Korhonen Malli : Noel M. @Jyväskylä

Mitä mä halusin tuoda tällä kuvalla esille, mitä sanottavaa mulla on tän kautta? En mä tiedä itsekkään. Ehkä se, että vaikka me kaikki ollaan niitä uniikkeja lumihiutaleita tässä värikkäässä ja värittömässä maailmassa, täynnä erilaisia ihmisiä kello yhdeltä iltapäivällä Jyväskylässä, on silti aina se joku höpsö puvuntakki päällä odottamassa jotakuta muumipallon ja ruusun kanssa. Ketä sitten ikinä odottaakaan, varmaan aika onnekas tyty.

Sommittelulla mä halusin tuoda enemmän esiin sitä kadun elävää liikettä, kuin itse sitä kuvattua kohdetta. Rakastan sitä, miten tässä kuvassa noi jalat jähmettyy noin hassusti kun kaksi ihmistä kävelee vierestä. Taustalla muutama väriläiskä, kohdistettu ja tarkennettu kohde enemmän oikealla, loput kuvasta "jää tyhjäksi", eli koko kuva ei täyty yhdellä ja samalla, vaan kuvassa riittää katsottavaa ja yksityiskohtia.

 Tällä kertaa kuva ei ole liian tumma, vaan itse ainakin pidän kuvan kirkkaudesta ja siitä, miten värit saavat omasta mielestäni lämpimän ja hieman syksyisen, mutta aurinkoisen sään kuvaan. Silti puhkipalaneita kohtia ei ainakaan omaan silmääni löytynyt kovinkaan paljoa, ja koitin hieman fotarilla muokata niitä pois. Hieman vaikeuksia tuotti taas asetusten valinta, koska sää oli kirkas ja en löytänyt tarpeeksi tummia asetuksia kun vasta monen yrityksen ja erheen kautta. Apuna toimi myös kolmijalka, ilman sitä ei olisi tullut yhtään mitään.

Omaan silmään tää kuva on kuitenkin aika onnistunut - kiinnitin enemmän huomiota kuvauspaikkaan, siihen mihin länttään sen mun mallin, miten päin, mitä se tekee, minne se katsoo. Onks hiukset hyvin, flanu ei pilkota, ruusu nätisti ja muumipallo ojennuksessa. Ei häiritseviä lyhtypylväitä, perspektiiviä löytyy ainakin omaan silmään vasemmalta aika paljonkin, liikkeestä puhumattakaan. Kuitenkin kevyttä klassismia tuo kuvaan mallin asento, miten hän katsoo jonnekkin, pään asento, ilme. Vaikka mun tekikin mieli sotkea kaikki piilomainostus tästä kuvasta, mä tykkään tästä itse tosi paljon ja lähden luottavaisin mielin näyttötilaisuuteen torstaina. :)

Mun mielestä oli vähän hassua, kun siinä testailin ja rääkyin ohjeita mallille, miten monet ihmiset tuli oikeesti kysymään, että mitä sä teet, mitä te kuvaatte, tuleeko hyviä kuvia? Jopa yks vanhempi mies pyysi ottamaan itsestään kuvaa, kyllä hieman meinas naurattaa kun herra poseeras oikeen olan takaa siinä sitten.. Mulle jäi itselle tästä kuvasta ja kuvauskeikasta paljon parempi fiilis, kerrankin tuntu et onnistuin jossain ja sain sellasen kuvan kun halusin, vaikka hassu heppanaamari ei päässytkään eeppiseen kuvaan. 

KUVISTYÖ
Värikäs katu -katukarnevaain juliste
Toteuta julisteen pohja (kuva ilman tekstejä) annetusta aiheesta A3 -koossa. Julisteen tavoite on herättää huomio ja luoda positiivinen mielikuva katutapahtumasta. Juliste voi olla itsenäinen taideteos. Käy läpi prosessi myös kirjallisena.

[kuva]

Miten työsi herättää huomion ja luo positiivisen mielikuvan?
Värit. Pyrin herättämään katsojan huomion väreillä - kirkas oranssi/keltainen taustalla, sekä vastavärien luoma kontrasti on julisteen avainsana. Julistetta täytyy katsoa antaumuksella että siitä hahmottaa mitä siinä todella on, mutta pyrin pitämään sen pelkistettynä.

Miksi valitsit kys. tekniikan?
Valitsin sekatekniikan, koska kollaasityö oli lempparini kuviskurssilla, mutta halusin mukailla alkuperäistä ideaani. Niinpä sekoitin vesivärit ja kollaasitekniikan maalaamalla ensin pohjan, sitten lehtileikkeistä naamiot ja paras osuus roiskimalla taasen vesiväreillä. Eli tässä tosiaan yhdistyy mun lempparitekniikat, siksi.

Vastaako lopputulos alkuperäistä ajatustasi?
Itseasiassa ei vastaa. Mulla oli ihan erilainen lopputulos mielessä, mutta maalattuani taustan päätin muuttaa suunitelmaa naamioiksi ja roiskeiksi, aika spontaanisti tuli sekin idea. Kuitenkin olen tosi tyytyväinen tähän.

Näyttö vol 1

Teemana "Elävä katu"

Kuvassa halusin tuoda tunnetta, että se katu oikeasti elää. Kiipeää sinua pitkin, tunkeutuu syvälle sisimpään. Kutkuttaa siinä mennessään hieman ihoa. On osana sinua.

Sommittelussa pyrin hieman klassisuuteen; tärkein ei ole aivan keskellä, ja ihmisen asento henkii hieman muinaista antiikin kreikkaa kontoapostollaan. Mallin katse on, tai ainakin yrittää olla, levollinen, ehkä hieman välinpitämätön. Värit jäävät lämpimiksi, onhan nyt syksy, lämpimien värien aikaa. Vaikkei lehdet enää hohda keltaista ja oranssi, tuo ruskea lehtikirjo ainakin omasta mielestäni hieman lämpöä kuvaan, turvallisuuden tunnetta. Kuva ei jää niin etäiseksi, kuin jos se olisi esimerkiksi sinertävä. 

Pidän itse siitä, miten sain maalin värin lähelle asfaltin ja kadun väriä, vaikka elävyys jäikin harmillisesti puutuumaan ajanpuutteen, kauhean kiireen sekä ihan kuvan tummuuden takiakin. 

Itse kuvan laatuun en ole lainkaan tyytyväinen - kohina koko kuvassa on aivan järkyttävää, ja kuva on liian tumma, idea peittyy kuvan tummuuteen. Tietenkin se on myös ihan kuvaajasta kiinni, millainen kuva tulee, ja se näkyy tässä - liian suurella ISO-arvolla, hämärässä kuvattu kuva kärsii laadusta aika paljon.  

Kuva vastaa alkuperäistä suunitelmaa kys. kuvasta aika paljon, ihan sellainen siitä ei tullut kuin ajattelin, ja kuvatessa jäi monta asiaa huomoimatta mikä ärsyttää jälkikäteen suunnattomasti.  Esimerkiksi kuvassa oleva katu leikkaa todella ärsyttävästi mallin pään takaa, olisin tahtonut että pää jää joko kokonaan yläpuolelle tai sitten "kadun sisään". Taustalla näkyvät lyhtypylväät olisi pitänyt hyödyntää jotenkin, kuva ei ole ihan täysin suorassakaan, mutta toisaalta se ei ollut tarkoituskaan.

Musta tuntuu, että tää kuva vaihtuu vielä tänään, kun saan inspiksen käydä kuvaamassa alkuperäisen suunitelman mukaan Jyväskylässä. Laitoin tän silti tänne, että mulla on edes jotain, mitä näyttää, että oon kuitenkin tehnyt töitä tän näytön eteen kovasta stressistä ja sairastelusta huolimatta. Kuvistyöstäkin otin kuvia, mutta unohdin siepata aamulla muistitikkua mukaan, joten liitän sen sitten seuraavalla kerralla mukaan.

K15# Terveisiä täältä

Tehtävänä oli ottaa tylsähköjä, postikorttimaisia mutta värikkäitä kuvia joko Petäjävedeltä tai kotikaupungista. No, nää kuvat on Keuruulta. Täällä mä asun, tässä mä olen. Nää kuvat ei oiken taaskaan vastaa tehtävänantoa, ja on tosi syksyisiä, mutta nyt just ei parempaan pystynyt.